Maaliskuu maata näyttää

Niin ainakin loru väittää, vaikka tämän vuoden maaliskuu ei hirveästi ole vielä maata paljastellut. Lunta sen sijaan tuiskuttaa edelleen jakaen mielipiteitä siitä, onko se hyvä vai huono asia. Toisten mielestä on kauniin valkoista, toisten mielestä saisi jo olla lämmintä ja kesäistä. Yhtä monta on mielipidettä kuin on ajattelijoita. Kuluneina talvina on puhuttu lumenpuutteestaa, on harmaat joulut eikä joulupukin rekikään pääse kulkemaan; nyt kun lunta on niin sitä on liikaa. Mihinkään ei tyydytä pitkäksi aikaa. Muutoksen on oltava jatkuvaa, aina jotain uutta ja erilaista, edes nykytilanteeseen verrattavaa erilaista, vaikka se olisi joskus aikaisemminkin koettu. Eräänlaista kulutushysteriaa se on vuodenaikojen vaihtelukin. Talvi on mukava, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka, sitten on jo tultava kevään, eikä sekään saa kestää liian pitkään, kun kaivataan jo kesää. Vaan kun syksykin on ruskalehtineen niin mukava, niin kesän täytyy olla pitkä ja kuuma, mutta ei siis liian pitkä. Mihinkään on vaikea asettua pitkäksi aikaa.

Tilannekulutus, vai pitäisikö sanoa tilanteiden kulutus, nostaa markkina-arvoaan jatkuvasti. Vapaa-aikakaan ei enää aina ole vapaata aikaa, jolloin voi tehdä mitä haluaa tai, mikä vielä ihanampaa, olla tekemättä mitään. Sen sijaan vapaa-ajalla on ehdittävä harrastuksiin ja hoidettava sosiaalisia suhteita, oltava saatavilla. Eihän sitä koskaan tiedä, mistä jää paitsi, jos pysyykin kotona sohvannurkassa kirjan kanssa. Ystävien ja tuttavien kanssa on koettava hienoja hetkiä, joka päivässä täytyy olla jokin kohokohta. Vaan kun kohokohdat kasvavat yhä suurempiin mittakaavoihin, on tyytyväisyys koko ajan vaikeampi tavoittaa. Rauhoittuminen arkisiin hyviin hetkiin vaatii totuttelua ja niiden arvon huomaaminen alkaa käydä työstä. Arjen ihmeiden ei kuitenkaan tarvitse olla suuria ollakseen ihmeitä, ne täytyy vain huomata kaiken keskellä. Jatkuva nousukausi aiheuttaa lopulta yliannostuksen, eikä mikään enää vaikuta, hyvään eikä pahaan. Vältellään turtumista ja pistetään siis hetkeksi jarrut päälle, yritetään vielä nauttia lumesta ja annetaan kesän tulla omalla painollaan. Ei kuluteta tulevaisuutta ja sen tuomisia loppuun jo tässä hetkessä, vaan säästetään vähän kaikessa - myös omissa voimissa.

Aurinkoista kevään jatkoa!
Katja
Sykli ry