Olen toisen vuoden kestävän kehityksen opiskelija Ilona ja toimin Syklin hallituksessa edunvalvontayhteyshenkilönä. Pääasiallinen toimenkuvani on käydä opiskelijaedustajana opettajakuntamme kokouksissa, joita on noin kerran kuukaudessa. Lisäksi käyn myös Kala- ja ympäristötalouden ja Kestävän kehityksen yhteisissä kokouksissa, sillä koulutuspäällikkö on kummassakin sama henkilö. Ensi syksynä saamme tutustua lähemmin näihin Paraisilla opiskeleviin ”kalapoikiin” (tyttöjä unohtamatta), koska he muuttavat ensi syksynä opiskelemaan Sepänkadun vanhalle puolelle. Toivottavasti myös paljon puhuttu innovaatiopedagogiikka toteutuisi koulutusohjelmiemme välillä, jolloin tekisimme siis erilaista yhteistyötä käyttäen hyödyksi toistemme osaamista. Sitä polkupyöräähän ei tarvitse uusiksi keksiä.
Olin helmikuun lopulla rahastonhoitajamme Soljan kanssa muiden opiskelijaedustajien kanssa Tekniikka, ympäristö ja talous -tulosalueen, niin kutsutun Innovaatioakatemian Innovaatiopedagogiikkaristeilyllä. Risteilyllä oli kalvosulkeisia ja avointa keskustelua sekä ideariihiä niin koulutusaloittain kuin sekaryhmissäkin. Näissä ryhmissä kirjoitimme värikkäille muistilapuille ideoita, miten innovaatiopedagogiikkaa voisi toteuttaa ja lisätä niin opetuksessa, opiskelussa, oppimisen tukena kuin kunkin omassa työskentelyssä. Suurimmaksi innovaatiopedagogiikkaa toteuttavaa toimintaa nähtiin T&K -hankkeissa, kaikenlaisessa työelämäyhteistyössä mutta kaikkein eniten huomiota sai koulutusalojemme välillä oleva mahdollinen synergia ja yhteistyö. Monet TYT -tulosalueen koulutusohjelmat voisivat hyötyä paljon toistensa osaamisesta ja esimerkiksi monialaisissa projekteissa voidaan toteuttaa jopa opiskelijatehdasmaisia kokonaisuuksia. Kestävä kehitys yhdistettynä jo opiskeluaikana niin talouteen, tekniikkaan kuin muotoiluunkin tuo avoimuutta luoda kestävämpi tulevaisuus. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Rahaa on liian vähän, aikaa on liian vähän. Opiskelijoiden mielenkiintoa ei myöskään ole tarpeeksi osallistumaan erilaisiin projekteihin, vaikka niitä olisikin tarjolla. Opiskelijoiden mielipiteet ja näkemykset otettiin huomioon ja ne myös herättivät keskustelua henkilökunnan kesken. Risteilypäivä huipentui innovaatio-debattiin, jossa tuotiin julki innovaatiopedagogiikkaa vastustavia ja puoltavia mielipiteitä ja totuuksia, joissa nämä kolme tärkeintä ”hidastetta” tulivat myös esille. Tällä hetkellä kirjoitan opiskelija-assistenttityönä analyysiä tästä muistilapuista muodostuneesta kalanruodosta, joka on myös esillä Sepänkadun aulassa.
Opiskelijoiden mielipiteiden kuunteleminen ja niiden eteenpäin välittäminen on myös Syklin edunvalvontaa. Kestävän kehityksen opiskelijat saavat vaikuttaa opetuksen laatuun, viihtyvyyteen ja käytännön asioihin opiskelijaedustajansa välityksellä. Pääasiassa opiskelijoilta kerätyt palautteet ja kehittämisideat koskevat vain omaa koulutusohjelmaamme, mutta voimme myös vaikuttaa koko ammattikorkeakoulun asioihin mm. Turun AMK:n Opiskelijakunta TUOn edustajistossa, jossa olen yhdessä muiden Vihreän Listan edustajien kanssa. Muistetaan siis avata suumme silloin kun siihen on tarvetta. Ei pidä tyytyä ihan mihin tahansa, sillä aina on parannettavaa, itse kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti