Huomasin eräänä päivänä kahvihuoneemme seinässä olevan lapun.
Niinpä niin. Ensimmäisenä päivänä innostuin valtavasti, suunnittelin jo millaisen yhteistyöverkoston luon ja kuin iso juttu tästä tehdään! Seuraavina päivinä, kun tapasin projektin aloitteentekijöitä, jouduin äärimmäisen hämmennyksen valtaan. Kokouksen vetäjänä olin vähän väliä tippua kärryiltä ja projekti levisi kuin pullataikina hyvän hiivan kanssa.
Helvetillinen sekaannus alkoi viimeistään siinä vaiheessa kun olin alkanut ottaa yhteyttä kaikkiin kuopiolaisiin organisaatioihin ja yritin siinä hädässä keksiä selkeän palaveriajan seuraavaa toimintavaihetta varten, joka ei lainkaan ollut itsellenikään vielä selvillä.
No, sitten hoksasin että lomathan tässä painaa päälle kaikille ja kokouksia ennätetään pitää paremmin muutaman viikon päästä kun hommat ovat selkeytyneet. Eikä niitä kaikkia mahtavia ideoita tarvitse heti syksyllä toteuttaa. Huh, tästähän tehdään jatkuva monen vuoden projekti, joten aikaa on!
Seuraavaksi näin mielessäni, kuinka kolme viimeistä vaihetta konkretisoituu voimakkaimmin siinä vaiheessa, kun itse luovun työstä ja jätän projektin hoitamisen työryhmälle, jonka kokoan.
Työryhmä alkaa etsiä syyllisiä ja rankaisee tietenkin syyttömiä, vaikka minä poissaolevana olen todennäköisesti se syyllinen, joka on unohtanut hoitaa jonkin asian ja sitten paikalla olevat toimijat saavat syyt niskoilleen. Tietenkin myös hyvästä työstä palkitaan ne, jotka oikeastaan eivät olleet edes projektissa mukana. Luultavasti minutkin on jo unohdettu tuossa vaiheessa, vaikka olin porukan kokoon kutsuva henkilö.
Projektihan jäsentyy hyvin mielessäni! Näen mielessäni jo tulevan, pahimman skenaarion. Ei, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen niin perusteellisen pohjatyön, ettei yllämainittua pääse tapahtumaan… Lista pyörii päässäni joka päivä, kaikissa työpäivän vaiheissa.
Kaikki projekteihin osallistuneet ovat varmasti kokeneet nuo vaiheet ja tunteet päivittäin. Ne eivät esiinny vain kerran koko projektin syklissä vaan ne ilmenevät päässämme joka päivä.
Kekeläisille projektien tekeminen ja niihin osallistuminen on yksi tärkeimmistä työtehtävistä. Projekteja tarjotaan opiskeluaikanammekin meille jatkuvasti. Projekteihin osallistuminen ja niissä työskentely on meidän kekeläisten vahvuus. Tilaisuudet kannattaa käyttää hyväksi jo opiskeluaikana. Hyppää siis osalliseksi projektiin mukaan. Vaiheet tulevat ja menevät tärkeintä on että ne koetaan. Vain siten oppii. Ja voin sanoa: Ensi kerralla tiedän paremmin. Ehkä.
Iloa ja jaksamista kesätöihin! Muistakaa levätä ja nauttia luonnosta!
Terveisin, Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti